So here I'm again. After couple of days bicycle trips I feel like I'm alive again. Its amazing what sports and fresh air can do to you.If you really want to explore the SF and surroundings bicycle is a damn good solution. I rented a bike for 24hours. During first day I took a day trip up north, cycled trough Golden Gate Bridge towards the small villages in north. damn they are nice ones. I cycled a smile on my face and waived for everyone, and no I wasn't high. It was just so nice to cycle with out a rush or actual destination, just enjoying the views and freash air.
During a second day I took my bike and head Golden Gate Park, Lincoln Park and The Presido. WOW those parks are really nice and people who say that Central Park is big Presido is twice as big as CP. Cannot compare them cause haven't been in CP yet, but I'll go there in a week or so and inform you people how is it. The views and small trails in Presido are just cool. Really recommend you to visti the place.
Today was a day for public art. The day ended up to be one of the most non turistic and real in SF. I head to Mission and wondered around the streets, enjoyed the graffitis, posters and some galleries. The streets in Mission are like from the real life or movies - heroin zombies, crack whores, Mexican families and hipsters walking around the streets. That's reality and America in a good and bad sence. Disn't like the drug addicts, but the normal people are nice in there and there's a lot of things going on. Seems like everyone knew each other. I visited coulpe of art galleries as well. The most interesting was the one that supported the local artist, cannot remember the name but you should check at least these two photographers if you ever come over; Trish Tunney (www.trishtunney.com) and Glenn C Hummel (www.ghummel.com). i really liked their work.
Hmm some thinks from my past couple days. "War is Peace, Freedom is Slavery and Ingorance in Strenght" George Orwell wrote that in his book 1984. As you might know the book is all about control society, thank good we're not living that. Think about how things would be if you wouldn't have the freedom of speech or even tought? I don't like extreme powers or activisms in any sence, but because Orwells writings I have start to think that we need the extreme forces as well. Its just oo bad that the ones who are in charge in these groups haven't found a right way to protest. Throwing bricks or creating a havock is not acceptable. But with out critisism we wouldn't be able to develope. Process needs the opponent force as well. Don't know if this makes any sence but bare with me. What i mean is that one should never close his or her eyes to criticism. We should learn to take cricis as a gift. Learn from it not protect our own toughts too much. Open your mind and you'll get closer to happiness and better person.
Tässä taas mennään. Pari päivää fillarointia tekee ihmeitä ihmiselle, tuntuu, kuin olis elossa taas. Urheilu ja raikas ilma todella auttaa...
Jos todella haluat tutustua SF:oon ja ympäristöön ota fillari alle. Vuokrasin fillarin 24tunniks ja se oli sen arvoista. Ekana päivänä fillaroin pohjoiseen Golden Gate Bridgen läpi ja tutustuin muutamaan pikku kalastaja kylään pohjoisessa. Todella kauniita kyliä, suosittelen suuresti. Fillaroin hymy kasvoilla ja moikkailin vastaan tulijoille, ja joo en ollu pilvessä - oli vaan todella mahtava tunne fillaroida ilman kiirettä ja päämäärää nauttien maisemista ja raikkaasta ilmasta.
Tokana päivänä suuntasin fillarin Golden Gate Parkkiin, Lincoln Parkkiin ja Presidoon. WOW noi mestat on mageita, siis puistoja kaupungissa. Ja btw niille jotka sanoo Central Parkkia isoks niin Presido on tuplat sen koosta, et sellasta. Tosin en voi vertailla puistoja, kun en oo käyny Cenrtal Parkissa, vielä, mutta kaikki aikanaan, kahden viikon sisällä sekin on tehty. Todellakin suosittelen teitä tutustumaan noihin puistoihin, jos tulette tänne.
Tänän olikin sitten julisen taiteen päivä. Päivästö muodostui loppujen lopuksi kaikkein ei turistein ja realistisin täällä ollessani. Suuntasin Missioniin ja kuljeksin kaduilla, nautin julisteista, graffiteista ja muutamasta taidegalleriasta. Missionin kadut on kuin oikeesta elämästä, tai elokuvasta - heroiini zombiet, crack huorat, Meksikaani perheet ja Hipsterit vaeltelee kaduilla. Se on todellisuutta Jenkeissä, hyvässä ja pahassa. En digannu narkkareista, mutta normaalit ihmiset oli aitoja ja mukavia ja kaduilla tapahtu kokoajan. Tuntui kuin kaikki olis tuntenu toisensa ja porukka vaan risteili ympäri keskenään. Vierailin pariss galleriassa kanssa, tosin en muista niiden nimiä. Mielenkiintoisin oli yks joka tuki paikallisia artisteja. Ainakin kaks valokuvaajaa jotka kannattaa tsekata jos ootte tänne päin tulossa on Trish Tunney (www.trishtunney.com) ja Glenn C Hummel (www.ghummel.com). Nautin noiden töistä todella paljon.
Uuusia ajatuksia matkan varrelta??? "War is Peace, Freedom is Slavery and Ingorance in Strenght", George Orwell 1984. Kuten varmaan tiedättekin kirja kertoo kontrolli yhteiskunnasta, kiitos luojalla ettemme elä sellaisessa. Ajatelkaa maailmaa ilman sanan- tai ajatuksen vapautta. En diggaa ääriliikkeistä, mutta Orwellin kirjoitusten myötä olen alkanut ymmärtämään niiden merkityksen - ne luovat keskustelua ja ruokkivat kehitystä. Harmi vaan, että monesti ääriliikkeiden johtajat ei ole löytäneet oikeaa tapaa protestoida. Kivien heittely ja mellakan luominen ei ole ratkaisu tähän. Mutta ilman protestia emme voi kehittyä. Prosessi vaatii vastavoimia kanssa. En tiiä onks tässä mitään järkee, mut koettakaa kestää. Tarkoitan, että meidän ei pitäis sulkea silmiä kritiikiltä. Meidän pitäisi oppia ottamaan kritiikki lahjana. Oppia siitä, eikä suojella omia ajatuksiamme liikaa. Avaa mielesi ja pääset lähemmäksi onnellisuutta ja parempaa ihmistä.
No comments:
Post a Comment